virtuaalihevonen // a sim-game horse
Keikarin Surukello
KTK-II KERJ-II SLA-II
Kuva: Vapaasti by AK
|
|
Surku on melkolailla täysi kopio isästään, kutsumanimeään myöten. Se on niin kiltti ja rauhallinen, että varmasti pärjäisi myös ratsastuskoulussa ilman ruunausta. Sitä ei juurikaan kiinnosta tammat ja moni onkin luullut Surkua ruunaksi. Järkytys on ollut suuri, kun heille on kerrottu rautiaan olevan ori. Vaikkei tammat kiinnosta, on Surku muuten kyllä äänekäs tapaus. Orilla tuntuukin olevan jatkuvasti jotain asiaa, oli se sitten tallissa, tarhassa tai töissä.
Surku on yksi Regelin himopiehtaroijista. Vaikka ori onkin niin kiltti, että sen voisi hoitaa sitomatta kiinni, niin suositus on kuitenkin sitoa. Poni on nimittäin usein niin kuivuneen mudan peitossa, että kuorrutuksen purkamiseen menee tovi jos toinenkin ja Surkuhan ei katso aikaa tai paikkaa piehtaroinnille. Pahimmassa tapauksessa Surku siis alkaa piehtaroimaan kesken harjaustilanteen, jolloin hoitaja on tulilinjalla. Taluttamisen pystyy tekemään pitkällä narulla ja hevonen myös seisoo paikallaan kuin tatti, mikäli tulee tarve päästää hetkellisesti irti ohjasta tai narusta - toki turvallisella alueella.
Istunnalle herkkä Surku on ratsastaessa todella mukava hevonen. Surkun selkään uskaltaa laittaa myös aloittelijan, etenkin sellaisen, jolla on jo vähän parempi kehonhallinta. Orin askeleet ovat todella tasaiset, aivan kuin vain istuisit tuolilla. Oikein ratsastettuna orista löytyy todella hienoakin liikettä ja näyttäähän raudikko nyt muutenkin todella upealta liikkeessä! Hyppääminen ja erityisesti maastoilu ovat Surkun juttu. Orista näkee, kuinka se nauttii vauhdista, mitä kummassakin edellä mainitussa lajissa pääsee kokemaan. Surku kääntyy vaikka kolikon ympäri ja hyppää vaikka paikaltaan, mikäli sitä niin pyydetään tekemään.
Surku on yksi Regelin himopiehtaroijista. Vaikka ori onkin niin kiltti, että sen voisi hoitaa sitomatta kiinni, niin suositus on kuitenkin sitoa. Poni on nimittäin usein niin kuivuneen mudan peitossa, että kuorrutuksen purkamiseen menee tovi jos toinenkin ja Surkuhan ei katso aikaa tai paikkaa piehtaroinnille. Pahimmassa tapauksessa Surku siis alkaa piehtaroimaan kesken harjaustilanteen, jolloin hoitaja on tulilinjalla. Taluttamisen pystyy tekemään pitkällä narulla ja hevonen myös seisoo paikallaan kuin tatti, mikäli tulee tarve päästää hetkellisesti irti ohjasta tai narusta - toki turvallisella alueella.
Istunnalle herkkä Surku on ratsastaessa todella mukava hevonen. Surkun selkään uskaltaa laittaa myös aloittelijan, etenkin sellaisen, jolla on jo vähän parempi kehonhallinta. Orin askeleet ovat todella tasaiset, aivan kuin vain istuisit tuolilla. Oikein ratsastettuna orista löytyy todella hienoakin liikettä ja näyttäähän raudikko nyt muutenkin todella upealta liikkeessä! Hyppääminen ja erityisesti maastoilu ovat Surkun juttu. Orista näkee, kuinka se nauttii vauhdista, mitä kummassakin edellä mainitussa lajissa pääsee kokemaan. Surku kääntyy vaikka kolikon ympäri ja hyppää vaikka paikaltaan, mikäli sitä niin pyydetään tekemään.
Isälinja: Surkusielu
Emälinja: Kelloleski
Emälinja: Kelloleski
|
|
sh-t. Regelbunden Skorpa (s. 11.06.2021, e. Korpihovin Neria)
sh-o. Tuulenpesän Kuisma (s. 16.07.2023, e. Helinän Lakkahillo)
sh-o. Tuulenpesän Kuisma (s. 16.07.2023, e. Helinän Lakkahillo)
KERJ (porrastetut + 2 cup-sijoitusta)
Kilpailee porrastetuissa kentässä, ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. 28.02.2021 - KERJ Cup - Haltiasalo - helppo - 2/39 31.07.2021 - KERJ Cup - Haltiasalo - helppo - 5/75 |
Kantakirjattu suomenhevoskantakirjaan II-palkinnolla (70p, 7/20).
Palkittu kenttäratsastuksen laatuarvostelussa II-palkinnolla (98,5p, 8/23). Palkittu suomenhevosten laatuarvostelussa II-palkinnolla (77p, 4/21). Käyttöajon syysmestari 2021 Matkaratsastus (25p)
30.01.2021 - VMRJ - Yorca Warmbloods - 15km, ihanne - 6/32, 5p 13.02.2021 - VMRJ - Yorca Warmbloods - 15km, ihanne - 1/20, 10p 23.02.2021 - VMRJ - Crampton Stock Horses - 30km, ihanne - 2/24, 9p 22.05.2021 - VMRJ - Yorca Warmbloods - 30km, nopeus - 18/29, 1p Työkokeet 11.02.2021 - TYH - Pyökkipolku - käyttöajo - 5/40 12.02.2021 - TYH - Pyökkipolku - käyttöajo - 6/40 19.08.2023 - TYH - Kadotetut Suomenhevoset - kyntö - 2/35 Työkokeet, mestaruus Käyttöajon syysmestaruus 2021 lopputuloksissa sija 1/13, 349p Kynnön syysmestaruus 2021 lopputuloksissa sija 2/15, 212p Käyttöajon syysmestaruus 2023 lopputuloksissa sija 2/39, 392p Kynnön syysmestaruus 2023 lopputuloksissa sija 14/27, 155p Rate My Pony: 3 Star Prospect (1064 / 1900 p.)
|
01.02.2016, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Surku on nyt ollut jo jonkin aikaa pois kisakentiltä, sillä se on kilpaillut jo tarpeeksi. Sen viimeinen startti reilu viikko sitten sujui hienosti orin ollen luokkansa neljäntenä. Siinä jäi isot puoliverisetkin hännille kun pieni ja sisukas suomiputte tulee ja näyttää hieman kenttäponin mallia! Surku näytti hienolta kouluponilta kouluradalla ja ainoaksi pulmakiveksemme muodostui keskikäynnit, sillä orisi olisi mieluusti lähtenyt ravaamaan kuin tehnyt keskikäyntiä. Esteradalla ei ollut yhtään mitään ongelmia, vaan Surku suoriutui siellä tasaisen varmasti hipaisematta ainuttakaan puomia ja näin pääsimme helposti maastoesteradalle. Surkuhan syttyi kunnolla vasta sinne lähtiessä ja lähtökarsinassa poni ei malttanut pysyä hetkeäkään paikallaan. Vesi valui silmistä laukatessamme ensimmäiselle esteelle ja se ylittyikin helposti, kuten kaikki muutkin esteet. Saimme vain vähän virhepisteitä ihanneajan ylittämisestä, mutta en yllättynyt asiasta. Surku on todellakin ansainnut kisaeläkkeensä ja jatkammekin lähinnä cupeissa ja mahdollisesti näyttelykehissäkin kiertämistä.
06.07.2020, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Hupsista, yllättäen huomasin, ettei Surkulla ollut ainuttakaan jälkeläistä, vaikka lajilaatiksiin menoa oltiin suunniteltu jo vuosia. Asialle piti tehdä muutos, sillä Surkulle alkoi kertymään pikkuhiljaa ikää, ja kohta ei käytäisi laatuarvostelussa ollenkaan.
Kirjoitin ajatuksiini vaipuneena jalostusilmoitusta Surkusta. En oikein osannut ajatella sitä, mitä kertoisin kasvattamastani orista. Lopulta ilmoitus kulki kutakuinkin seuraavanlaisesti: "Kenttäpainotteinen suomenpienhevosori Keikarin Surukello eli tutummin pelkkä Surku. Tämä hyvinkin ruunamaisen luonteen omaava ori on kisannut porrastetuissa maksimitasolleen. Surku on myös tarkoitus viedä kantakirjatilaisuuteen ennen lajilaatista. Surku ottaa vastaan suomenhevostammoja, niin pien- kuin normaalikoossakin."
Lähetin viestin eteenpäin alustalle, jossa moni muukin orinpitäjä julkaisi ilmoituksiaan. Toivoin todellakin, että ilmoitukseni huomattaisiin ja saisin orilleni edes hieman varsanäyttöjä lajilaatista ajatellen.
28.04.2021, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vähän kokeilumielessä olin ilmoittanut Surkun työhevoskokeiden syysmestaruuskilpaluihin Kadon Kartanoon käyttöajoon ja kyntöön. Kolme kilpailupäivää kattavat kokeet olivat ihan uudenlainen ponnistus, etenkin kun olimme työhevoskokeissa startanneet vain kahdesti ja nimenomaan vain käyttöajon puolella. Ensimmäinen päivä oli kuitenkin mennyt todella hienosti. Surku tsemppasi silloin käyttöajossa toiselle sijalle ihan reilulla piste-erolla kolmanneksi tulleeseen, voittajaankin oli vain yhden pisteen ero. Kynnössä jäätiin niukin naukin neljännelle sijalle, mutta pakkohan se oli tyytyväinen olla, koska kyseessä oli Surkun ensimmäinen kyntöstartti.
Toinen päivä ei alkanut ihan niin menestyksekkäästi, sillä Surku jäi käyttöajossa tuloslistan puoliväliin. Kynnössä pieni ja pippurinen ori kuitenkin yllätti ja voitti osakilpailun! Niukasti yhdellä pisteellä, mutta voitto on aina voitto. Kolmanteen päivään lähdettiin siis melko jännittävissä tunnelmissa, mutta pyrin vain tekemään kaiken kuten aina ennenkin ja pysymään rentona. Se asenne kannattikin, sillä käyttöajossa saimme melko reilulla piste-erolla voiton. Tästä häkeltyneenä kyntö ei sujunutkaan enää ihan niin hyvin kuin edellisenä päivänä ja jäimmekin tuloslistan puoliväliin.
Enää oli siis jäljellä kokonaistulosten julkistaminen. En ollut tarkoituksellakaan seurannut kokonaispisteitä, mutta pari voittoa takataskussa nosti hieman odotuksiani ylöspäin. Ja purskahdinkin itkuun kuullessani Surkun nimen kuulutuksessa voittajana. Kokonaispisteiden ero meidän ja toiseksi tulleen valjakon välillä ei ollut mikään järin suuri, mutta riittävä meidän voittoon. Olin aivan äimän käkenä! Niinpä minulta meinasi jäädä täysin noteeraamatta meidän kynnön kokonaistulosten hopeasija, jossa kamppailu ei ollut ihan niin tiukkaa kuin käyttöajossa. Kultaa ja hopeaa, ei lainkaan huonosti vasta-alkajalta.
21.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Surku on nyt ollut jo jonkin aikaa pois kisakentiltä, sillä se on kilpaillut jo tarpeeksi. Sen viimeinen startti reilu viikko sitten sujui hienosti orin ollen luokkansa neljäntenä. Siinä jäi isot puoliverisetkin hännille kun pieni ja sisukas suomiputte tulee ja näyttää hieman kenttäponin mallia! Surku näytti hienolta kouluponilta kouluradalla ja ainoaksi pulmakiveksemme muodostui keskikäynnit, sillä orisi olisi mieluusti lähtenyt ravaamaan kuin tehnyt keskikäyntiä. Esteradalla ei ollut yhtään mitään ongelmia, vaan Surku suoriutui siellä tasaisen varmasti hipaisematta ainuttakaan puomia ja näin pääsimme helposti maastoesteradalle. Surkuhan syttyi kunnolla vasta sinne lähtiessä ja lähtökarsinassa poni ei malttanut pysyä hetkeäkään paikallaan. Vesi valui silmistä laukatessamme ensimmäiselle esteelle ja se ylittyikin helposti, kuten kaikki muutkin esteet. Saimme vain vähän virhepisteitä ihanneajan ylittämisestä, mutta en yllättynyt asiasta. Surku on todellakin ansainnut kisaeläkkeensä ja jatkammekin lähinnä cupeissa ja mahdollisesti näyttelykehissäkin kiertämistä.
06.07.2020, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Hupsista, yllättäen huomasin, ettei Surkulla ollut ainuttakaan jälkeläistä, vaikka lajilaatiksiin menoa oltiin suunniteltu jo vuosia. Asialle piti tehdä muutos, sillä Surkulle alkoi kertymään pikkuhiljaa ikää, ja kohta ei käytäisi laatuarvostelussa ollenkaan.
Kirjoitin ajatuksiini vaipuneena jalostusilmoitusta Surkusta. En oikein osannut ajatella sitä, mitä kertoisin kasvattamastani orista. Lopulta ilmoitus kulki kutakuinkin seuraavanlaisesti: "Kenttäpainotteinen suomenpienhevosori Keikarin Surukello eli tutummin pelkkä Surku. Tämä hyvinkin ruunamaisen luonteen omaava ori on kisannut porrastetuissa maksimitasolleen. Surku on myös tarkoitus viedä kantakirjatilaisuuteen ennen lajilaatista. Surku ottaa vastaan suomenhevostammoja, niin pien- kuin normaalikoossakin."
Lähetin viestin eteenpäin alustalle, jossa moni muukin orinpitäjä julkaisi ilmoituksiaan. Toivoin todellakin, että ilmoitukseni huomattaisiin ja saisin orilleni edes hieman varsanäyttöjä lajilaatista ajatellen.
28.04.2021, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vähän kokeilumielessä olin ilmoittanut Surkun työhevoskokeiden syysmestaruuskilpaluihin Kadon Kartanoon käyttöajoon ja kyntöön. Kolme kilpailupäivää kattavat kokeet olivat ihan uudenlainen ponnistus, etenkin kun olimme työhevoskokeissa startanneet vain kahdesti ja nimenomaan vain käyttöajon puolella. Ensimmäinen päivä oli kuitenkin mennyt todella hienosti. Surku tsemppasi silloin käyttöajossa toiselle sijalle ihan reilulla piste-erolla kolmanneksi tulleeseen, voittajaankin oli vain yhden pisteen ero. Kynnössä jäätiin niukin naukin neljännelle sijalle, mutta pakkohan se oli tyytyväinen olla, koska kyseessä oli Surkun ensimmäinen kyntöstartti.
Toinen päivä ei alkanut ihan niin menestyksekkäästi, sillä Surku jäi käyttöajossa tuloslistan puoliväliin. Kynnössä pieni ja pippurinen ori kuitenkin yllätti ja voitti osakilpailun! Niukasti yhdellä pisteellä, mutta voitto on aina voitto. Kolmanteen päivään lähdettiin siis melko jännittävissä tunnelmissa, mutta pyrin vain tekemään kaiken kuten aina ennenkin ja pysymään rentona. Se asenne kannattikin, sillä käyttöajossa saimme melko reilulla piste-erolla voiton. Tästä häkeltyneenä kyntö ei sujunutkaan enää ihan niin hyvin kuin edellisenä päivänä ja jäimmekin tuloslistan puoliväliin.
Enää oli siis jäljellä kokonaistulosten julkistaminen. En ollut tarkoituksellakaan seurannut kokonaispisteitä, mutta pari voittoa takataskussa nosti hieman odotuksiani ylöspäin. Ja purskahdinkin itkuun kuullessani Surkun nimen kuulutuksessa voittajana. Kokonaispisteiden ero meidän ja toiseksi tulleen valjakon välillä ei ollut mikään järin suuri, mutta riittävä meidän voittoon. Olin aivan äimän käkenä! Niinpä minulta meinasi jäädä täysin noteeraamatta meidän kynnön kokonaistulosten hopeasija, jossa kamppailu ei ollut ihan niin tiukkaa kuin käyttöajossa. Kultaa ja hopeaa, ei lainkaan huonosti vasta-alkajalta.
21.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!