virtuaalihevonen // a sim-game horse
Sotamaalauksen Joutsenrutto
KTK-III
|
Rutto on suuresta koostaan huolimatta melko huomaamaton hevonen. Se ei juuri pidä meteliä itsestään, eikä juuri kyseenalaistakaan asioita. Toki hevonen on aina hevonen ja on Rutollakin oma tahtonsa, mutta kohtalaisen mutkaton neiti on tämä. Suurin osa käsittelijän ja hevosen välisistä ristiriidoista johtuu yleensä, yllätys yllätys, ruuasta. Rutto on nimittäin melkoisen ahne hevonen, mikä ei kyllä suomenhevosharrastajia tunnu yllättävän. Kuitenkin esimerkiksi klippaaminen on Ruton mielestä hyvinkin arveluttava kokemus, liekö klipperi kutittaa tai muuta, mutta sen vuoksi Rutto on yksi niitä harvoja hevosiamme, joita ei klipata lainkaan. Muutoinhan tamma on mutkaton hevonen hoitaa ja käsitellä.
Selästä käsin ratsastaja saattaa yllättyä, sillä satuloituna Rutosta löytyykin enemmän omaa tahtoa. Tamma arvostaisi varmasti enemmän laitumella ruohon nautiskelua, kuin työskentelyä aitojen sisällä. Näinpä sitä saakin työstää melkoisen paljon, ennen kuin myötää niskastaan edes hieman. Kyljetkin tuntuvat välillä olevan melkoista kiveä, eikä Rutto istunnallekaan ole mitenkään erityisen herkkä. Esteillä tamma tuntuu vasta kunnolla heräävän. Sillä onkin kohtalaisen hyvä hyppytekniikka, etenkin tämmöiseksi suomenhevoseksi, jonka lisäksi hypätessä Rutto löytää kaasun. Erinomainen laukka siivittääkin helpon näköisesti esteeltä toiselle.
Selästä käsin ratsastaja saattaa yllättyä, sillä satuloituna Rutosta löytyykin enemmän omaa tahtoa. Tamma arvostaisi varmasti enemmän laitumella ruohon nautiskelua, kuin työskentelyä aitojen sisällä. Näinpä sitä saakin työstää melkoisen paljon, ennen kuin myötää niskastaan edes hieman. Kyljetkin tuntuvat välillä olevan melkoista kiveä, eikä Rutto istunnallekaan ole mitenkään erityisen herkkä. Esteillä tamma tuntuu vasta kunnolla heräävän. Sillä onkin kohtalaisen hyvä hyppytekniikka, etenkin tämmöiseksi suomenhevoseksi, jonka lisäksi hypätessä Rutto löytää kaasun. Erinomainen laukka siivittääkin helpon näköisesti esteeltä toiselle.
Isälinja: Ruttonaamiorakastaja - Navajan Kauhutohtori - Haamutohtori
Emälinja: Mörkövaaran Mustajoutsen - Kyyhkynkyynel - Harakanhammas
Emälinja: Mörkövaaran Mustajoutsen - Kyyhkynkyynel - Harakanhammas
|
|
sh-o/t. varsan nimi (s. 00.00.0000, e. emän nimi)
Matkaratsastus (0p)
Työkokeet
Työkokeet, mestaruus Käyttöajon syysmestaruus 2023 lopputuloksissa sija 28/39, 205p Kynnön syysmestaruus 2023 lopputuloksissa sija 25/27, 101p |
Kantakirjattu suomenhevoskantakirjaan III-palkinnolla (64p, 7/21).
KERJ (porrastetut + 0 cup-sijoitusta)
Ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. Rate My Pony: 3 Star Prospect (957 / 1900 p.)
|
15.06.2021, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Mun ei pitänyt ottaa yhtäkään uutta hevosta, etenkin kun tämän kevään kasvattejakin oli vielä myymättä ja aikaisempia hevosiakin pitäisi vielä varsottaa. Mutta noin vain päädyin katsomaan kahden tallinpitäjän hevosmyyntejä: Suomen Lapissa suomenhevosia kasvattavan Sannin sekä Italian Sisiliassa hevossiittolaa pyörittävän Nikkin. Jokin vain veti puoleensa näissä ilmoituksissa ja lopulta tein kummallekin tarjoukset kahdesta hevosesta; Lapista lähtisi mukaan isot suomenhevoset, ruunikko tamma Sotamaalauksen Joutsenrutto ja musta ori Sotamaalauksen Ilmestyskirja, kun taas Sisiliasta Ruotsiin matkaisi perlino connemaratamma Sierra Rosegold ja ruunivoikko englannintäysiveriori Razor's Edge xx. Haiskahtaa värishoppailulta, tiedän.
Rutosta en oikein osannut odottaa mitään. Siitä ei oikein oltu kerrottu mitään myynti-ilmoituksessa, vain perustiedot, koulutustaso ja suku totta kai. Tamma oli jo nelivuotias eli sen kanssa pääsisi melkeinpä heti työn makuun. Ruton isä oli komeaakin komeampi Ruttonaamiorakastaja, mutta olin enemmän innoissani ruunikon emänpuoleisesta suvusta, joka oli täynnä hienoakin hienompia hevosia, esimerkiksi emänisä Kalman Linnanritari ja emänemänemä Harakanhammas. Innolla jään siis odottamaan, että mitä Rutosta oikein kuoriutuu!
28.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevostammat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Yhdeksän tamman porukka lähtivät kohti Vitikaria viikko orien jälkeen. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Mun ei pitänyt ottaa yhtäkään uutta hevosta, etenkin kun tämän kevään kasvattejakin oli vielä myymättä ja aikaisempia hevosiakin pitäisi vielä varsottaa. Mutta noin vain päädyin katsomaan kahden tallinpitäjän hevosmyyntejä: Suomen Lapissa suomenhevosia kasvattavan Sannin sekä Italian Sisiliassa hevossiittolaa pyörittävän Nikkin. Jokin vain veti puoleensa näissä ilmoituksissa ja lopulta tein kummallekin tarjoukset kahdesta hevosesta; Lapista lähtisi mukaan isot suomenhevoset, ruunikko tamma Sotamaalauksen Joutsenrutto ja musta ori Sotamaalauksen Ilmestyskirja, kun taas Sisiliasta Ruotsiin matkaisi perlino connemaratamma Sierra Rosegold ja ruunivoikko englannintäysiveriori Razor's Edge xx. Haiskahtaa värishoppailulta, tiedän.
Rutosta en oikein osannut odottaa mitään. Siitä ei oikein oltu kerrottu mitään myynti-ilmoituksessa, vain perustiedot, koulutustaso ja suku totta kai. Tamma oli jo nelivuotias eli sen kanssa pääsisi melkeinpä heti työn makuun. Ruton isä oli komeaakin komeampi Ruttonaamiorakastaja, mutta olin enemmän innoissani ruunikon emänpuoleisesta suvusta, joka oli täynnä hienoakin hienompia hevosia, esimerkiksi emänisä Kalman Linnanritari ja emänemänemä Harakanhammas. Innolla jään siis odottamaan, että mitä Rutosta oikein kuoriutuu!
28.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevostammat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Yhdeksän tamman porukka lähtivät kohti Vitikaria viikko orien jälkeen. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!