virtuaalihevonen // a sim-game horse
Tuhlarin Kimurantti
ei meriittejä
Kuva: tallin omaisuutta
|
|
Rontti on reipas ja herkkä hieman erikoisemman värinen suomenhevonen, joka liikkuu oikein näppärästi sekä koulu- että estetunneilla. Herkkyys näkyy selvästi tallin jokaisessa päivässä, sillä Rontti on kiltteydestään huolimatta todella stressiherkkä. Tämän vuoksi Rontti majaileekin latopäädyssä, jossa ohikulkuliikennettä on kaikista vähiten. Orin karsinan eteen ei saa stressiherkkyyden vuoksi jäädä myöskään seisoskelemaan, sillä Rontti näkee tämän epätavallisena asiana ja stressinaiheena.
Stressaamisestaan huolimatta Rontti on kiltti ja ihmisrakas hevonen. Se rakastaa ihmiseltä saatavaa huomiota, kunhan sitä käsittelee vain yksi henkilö kerrallaan. Rapsutteluhetket hoitajan kanssa ovat ehkä parasta, mitä Rontti tietää laitumen lisäksi. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin niin pitkään, kunnes hevosen ympärillä alkaa olemaan ylimääräistä hälinää. Tällöin Rontti alkaa liikuskelemaan stressaantuneesti ja pahimmillaan voi loukata käsittelijäänsä paineen alla. Toistaiseksi isommilta onnettomuuksilta on vältytty, mikä on kaikkien onni.
Ratsuna Rontti on melko tyypillinen suomenhevonen. Kevyet avut ovatkin Rontin kanssa avainsana, sillä kovakätinen ratsastaja saa tämän jännittymään ja punkemaan apuja vasten. Osaavalla ratsastajalla Rontista kuoriutuukin oikea kolmen lajin taituri. Sillä on liikettä kouluradoille, ponnua löytyy ja se ei pelkää juuri mitään. Kevyillä avuilla ratsastaessa ori on hyvinkin kevyt ja kuuliainen ratsastaa, oikea jokaisen ratsastajan unelmahevonen. Rontti onkin saanut vuolaasti kehuja niin lennokkaista liikkeistään kuin myös hyppytyylistään. Pienestä koostaan huolimatta ori on myös todella nopea ja pärjää helposti isompien rotutovereidensa kanssa samoissa kenttäluokissa.
Stressaamisestaan huolimatta Rontti on kiltti ja ihmisrakas hevonen. Se rakastaa ihmiseltä saatavaa huomiota, kunhan sitä käsittelee vain yksi henkilö kerrallaan. Rapsutteluhetket hoitajan kanssa ovat ehkä parasta, mitä Rontti tietää laitumen lisäksi. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin niin pitkään, kunnes hevosen ympärillä alkaa olemaan ylimääräistä hälinää. Tällöin Rontti alkaa liikuskelemaan stressaantuneesti ja pahimmillaan voi loukata käsittelijäänsä paineen alla. Toistaiseksi isommilta onnettomuuksilta on vältytty, mikä on kaikkien onni.
Ratsuna Rontti on melko tyypillinen suomenhevonen. Kevyet avut ovatkin Rontin kanssa avainsana, sillä kovakätinen ratsastaja saa tämän jännittymään ja punkemaan apuja vasten. Osaavalla ratsastajalla Rontista kuoriutuukin oikea kolmen lajin taituri. Sillä on liikettä kouluradoille, ponnua löytyy ja se ei pelkää juuri mitään. Kevyillä avuilla ratsastaessa ori on hyvinkin kevyt ja kuuliainen ratsastaa, oikea jokaisen ratsastajan unelmahevonen. Rontti onkin saanut vuolaasti kehuja niin lennokkaista liikkeistään kuin myös hyppytyylistään. Pienestä koostaan huolimatta ori on myös todella nopea ja pärjää helposti isompien rotutovereidensa kanssa samoissa kenttäluokissa.
Isälinja: evm
Emälinja: evm
Emälinja: evm
i. Kirvotti sph, trt, 145cm |
|
e. Kuiskija sph, rn, 146cm |
|
Rontin isä Kirvotti oli melko juronpuoleinen tummanrautias, hopeageeniä kantanut pienhevonen, ei niin sanotusti puhunut eikä pussannut. Orissa ei ollut oikeastaan yhtään miellyttämisenhalua, vaan enemmänkin koko 145 senttimetrin edestä mielensäpahoittajaa. Se ei oikein tuntunut välittävän ratsastajasta selässään, mutta jonkinverran sillä kisattiin kenttäratsastuksessa matalissa luokissa. Osa suomenhevospiireistä ei ole arvostanut Kirvotin omistajan päätöstä käyttää oria jalostukseen, eikä jälkeläisistä mitään erikoisempia tullutkaan. Kirvotilla oli kuitenkin kohtalaisen harvinainen suku, joka oli hyvin suuri tekijä omistajan jalostuspäätöksessä. Kirvotin lähes täysi vastakohta oli Rontin isänisä Urahdus, joka sai huippupisteet suomenhevosten kantakirjaustilaisuuden esteosuudelta. Ori nousi samantien suomenhevospiirien suureen tietoon ja siitä muotoutui erittäin suosittu siitosori, etenkin muihin pienhevosiin nähden. Ei Urahdus luonteeltaan mikään helppo ollut, se nimittäin viskasi sähläävät ratsastajat samantien alas selästään ja turhautuessaan se helposti alkoi käyttäytymään ilkeänpuoleisesti. Tummanrautias kilpaili kuitenkin menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa ja sai parikymmentä jälkeläistä, joissa ei juurikaan näy isän ilkikurisuus paria poikkeusta lukuunottamatta. Isänemä Prinsessa Miks oli kuvankaunis liinaharja, jonka luonnekin oli täyttä kultaa. Se ei tuntunut pelkäävän mitään ja nöyränä hevosena teki aina niin, kuin siltä vain pyydettiin. Se ei ollut kuitenkaan kauneudestaan huolimatta mikään rakennekukkanen, vaan toi näyttelyistä kerta toisensa jälkeen III-palkintoja, eikä kilpailuistakaan ruusukkeita hirmuisesti kotiin tuotu. Prinsessa Miks toimikin pääsääntöisesti siitostammana jättäen jälkeensä kuusi varsaa, joista löytyy niin harraste- kuin kilparatsujakin.
Rontin emä Kuiskija oli ruunikko tamma, jolle asetettiin jo varsana hyvin suuret odotukset. Sillä oli jo varsana erinomainen rakenne ja lennokkaat liikkeet, eikä ratsukoulutuksessakaan ollut ongelmia. Jo 5 vuotiaana Kuiskija starttasi ensimmäiset kenttäkilpailunsa ja niistä alkoikin tamman tie maineeseen ja kunniaan. Kuiskija kilpaili menestyksekkäästi CIC1-tasolle saakka niin avoimissa kuin suomenhevosluokissakin ja erityisesti koulu- ja maasto-osuuksilla tamma tuntui olevan lähes voittamaton. Siltä löytyi askelten lennokkuutta, kuin myös huimaa kestävyyttä, josta oli hyötyä maastossa. Valitettavasti tamma loukkaantui parhaassa kisaiässä, jolloin se siirrettiin jalostukseen. Nöyrä tamma jatkoi hyvää työtään myös emätammana ja jättikin jälkeensä peräti kahdeksan erittäin hienoa varsaa. Valitettavasti yhdestäkään ei tullut yhtä "täydellistä", kuin mitä Kuiskija oli. Emänisä Jalkarri oli oman alueensa kenttäratojen tähti. Vaaleanpunarautias, leveällä läsillä ja korkeilla sukilla varustettu ori oli luonteeltaan kiltti, mutta melkoinen showmies. Kilpailuissa se selkeästi pisti parastaan, mutta oli Jalkarri kotonakin melkoinen showmies ja tammoille pörhistelijä. Nuorena ori kävi myös kantakirjattavana, eikä jäänyt kauaksi kakkospalkinnolta. Jalostuksessa ori ei ole kovinkaan tunnettu, vaikka tiedettiin erinomaisena periyttäjänä. Jälkeläisiä onkin nähty kilparadoilla lajissa kuin lajissa hyvin pärjäten. Emänemä Syysliina eli koko elämänsä, aina syntymästä kuolemaan saakka, samassa perheessä. Sillä teetettiin yksi varsa nuorena, jonka jälkeen Syysliina toimi harrasteratsuna perheen lapsille ja äidille. Tässä roolissa punaruunikko tamma olikin loistava, sillä sen kanssa uskalsi harrastaa kaikkea aina kouluratsastuksesta hiihtoratsastukseen ja ratsastusjousiammuntaan. Kun perheen nuorempi tytär kasvoi, hän kiinnostui myös vikellyksestä. Alkuun tytär ja Syysliina valmentautuivat yksilövalmennuksessa, mutta vuosien kuluessa Syysliinasta tuli pienestä koostaan huolimatta vikellysseuran joukkuehevoseksi. Rauhallinen tamma oli omiaan tähänkin rooliin, sillä sitä ei hetkauttanut selässä keikkuvat ja pomppivat tytöt.
Rontin emä Kuiskija oli ruunikko tamma, jolle asetettiin jo varsana hyvin suuret odotukset. Sillä oli jo varsana erinomainen rakenne ja lennokkaat liikkeet, eikä ratsukoulutuksessakaan ollut ongelmia. Jo 5 vuotiaana Kuiskija starttasi ensimmäiset kenttäkilpailunsa ja niistä alkoikin tamman tie maineeseen ja kunniaan. Kuiskija kilpaili menestyksekkäästi CIC1-tasolle saakka niin avoimissa kuin suomenhevosluokissakin ja erityisesti koulu- ja maasto-osuuksilla tamma tuntui olevan lähes voittamaton. Siltä löytyi askelten lennokkuutta, kuin myös huimaa kestävyyttä, josta oli hyötyä maastossa. Valitettavasti tamma loukkaantui parhaassa kisaiässä, jolloin se siirrettiin jalostukseen. Nöyrä tamma jatkoi hyvää työtään myös emätammana ja jättikin jälkeensä peräti kahdeksan erittäin hienoa varsaa. Valitettavasti yhdestäkään ei tullut yhtä "täydellistä", kuin mitä Kuiskija oli. Emänisä Jalkarri oli oman alueensa kenttäratojen tähti. Vaaleanpunarautias, leveällä läsillä ja korkeilla sukilla varustettu ori oli luonteeltaan kiltti, mutta melkoinen showmies. Kilpailuissa se selkeästi pisti parastaan, mutta oli Jalkarri kotonakin melkoinen showmies ja tammoille pörhistelijä. Nuorena ori kävi myös kantakirjattavana, eikä jäänyt kauaksi kakkospalkinnolta. Jalostuksessa ori ei ole kovinkaan tunnettu, vaikka tiedettiin erinomaisena periyttäjänä. Jälkeläisiä onkin nähty kilparadoilla lajissa kuin lajissa hyvin pärjäten. Emänemä Syysliina eli koko elämänsä, aina syntymästä kuolemaan saakka, samassa perheessä. Sillä teetettiin yksi varsa nuorena, jonka jälkeen Syysliina toimi harrasteratsuna perheen lapsille ja äidille. Tässä roolissa punaruunikko tamma olikin loistava, sillä sen kanssa uskalsi harrastaa kaikkea aina kouluratsastuksesta hiihtoratsastukseen ja ratsastusjousiammuntaan. Kun perheen nuorempi tytär kasvoi, hän kiinnostui myös vikellyksestä. Alkuun tytär ja Syysliina valmentautuivat yksilövalmennuksessa, mutta vuosien kuluessa Syysliinasta tuli pienestä koostaan huolimatta vikellysseuran joukkuehevoseksi. Rauhallinen tamma oli omiaan tähänkin rooliin, sillä sitä ei hetkauttanut selässä keikkuvat ja pomppivat tytöt.
rotu-skp. varsan nimi (s. 00.00.0000, e. emän nimi)
KERJ (40 sijoitusta + 0 cup-sijoitusta)
24.01.2016 - KERJ - Tuiskula - helppo - 1/30 26.01.2016 - KERJ - Silkes - helppo - 5/27 28.01.2016 - KERJ - Tuiskula - helppo - 4/30 22.02.2016 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 2/29 27.02.2016 - KERJ - Tuiskula - CIC1 - 5/30 05.03.2016 - KERJ - Heljävirta - CIC1 - 2/37 06.03.2016 - KERJ - Heljävirta - CIC1 - 6/37 20.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC1 - 4/28 21.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC1 - 6/40 28.06.2016 - KERJ - Metsovaara - CIC1 - 6/40 17.08.2016 - KERJ - Viisikko - CIC1 - 1/29 13.06.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 1/30 20.06.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 5/30 21.06.2017 - KERJ - Adina - CIC1 - 1/16 02.07.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 5/30 11.07.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 3/30 14.07.2017 - KERJ - Cadogan Ponies - helppo - 1/30 03.07.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 2/47 10.07.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 6/47 20.07.2020 - KERJ - Ruskavaara - CIC1 - 3/26 21.07.2020 - KERJ - Ruskavaara - CIC1 - 2/26 22.07.2020 - KERJ - Ruskavaara - CIC1 - 1/26 03.08.2020 - KERJ - Viljalehto - CIC1 - 3/20 06.08.2020 - KERJ - Viljalehto - CIC1 - 1/20 07.08.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 5/42 09.08.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 6/42 21.08.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 3/42 30.08.2020 - KERJ - Hiivurin Suomenhevoset - CIC1 - 1/41 01.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC1 - 5/42 02.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC1 - 5/42 03.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC1 - 5/42 23.01.2021 - KERJ - Lindgård - CIC1 - 3/16 02.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 3/30 02.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC1 - 4/30 04.03.2021 - KERJ - Clarkenes - CIC1 - 5/28 06.03.2021 - KERJ - Clarkenes - CIC1 - 3/28 08.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC1 - 5/30 09.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - helppo - 4/30 10.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC1 - 2/30 16.03.2021 - KERJ - Holmberg - CIC1 - 1/30 |
Ei näyttelyitä
ERJ (porrastetut + 0 cup-sijoitusta)
Rontti kilpailee porrastetuissa esteillä, ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. Matkaratsastus (0p) 06.-08.09.2021 - Paris SIM Eventing Week, FRA - CIC1 - 14/38, 42.3vp Rate My Pony: 3 Star Prospect (984 / 1900 p.)
|
21.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!