virtuaalihevonen // a sim-game horse
Namophilia Regel
ei saavutuksia
Kuva: VRL-11911 / Vapaasti
|
|
Namo vaatii oman aikansa jokaisen uuden ihmisen kanssa. Se on turvasta hännänpäähän ystävällinen, mutta uudet tuttavuudet ovat alkuun oikeastaan järjestäen enemmän tai vähemmän epäilyttäviä. Epäilys saattaa näkyä luimimisena ja muuna uhitteluna, mutta ikinä kukaan ei ole saanut edes mustelmaa Namoa käsitellessä. Tamman kanssa voi siis touhuilla melko varauksetta sen uhkailuista huolimatta, sillä se ei kuitenkaan tahdo missään nimessä satuttaa ketään.
Pohjimmiltaan Namo on kuitenkin erittäin seurallinen ja utelias suomenhevonen, joka lähimpiä ihmisiään saattaa piristää (tai raivostuttaa) pienillä kepposilla hoitotoimenpiteiden ohessa. Pidä siis hanskat, pipot ja muut pikkutavarat pois mustan tamman läheltä, voi olla, että ne löytyvät myöhemmin karsinan purujen seasta! Mitä kauemmin jaksat kihnuttaa Namoa kumisualla, sitä tyytyväisempi tamma tuntuu olevan. Namolle ei tunnu olevan ongelma tallin hälinä, eikä toisaalta myöskään yksinolot eli sikälikin hyvin mukava hevonen käsitellä.
Namo on ratsuna melko tyypillinen suomenhevonen. Se ei aiheuta mitään hirmuista wau-kuoroa kentän laidalla, eikä kyllä selkäänkään, mutta on sellainen perusvarma vähän kaiken suhteen - paitsi laukassa, silloin tämä ehkä hieman mitäänsanomatonkin mustuainen loksauttaa jokaisen leuan maahan saakka. Suomenhevoselle tyypilliseen tapaan Namo voi olla kädelle raskas, mutta pohjimmiltaan se on myös melko herkkä ja vetää aika varmasti sitä kovemmin, mitä kovempaa kättä ratsastaja itse käyttää. Hypätessä Namo on sellainen perushyvä; ylittää esteet tavalla tai toisella. Se ei ole mitenkään hirmuisen tarkka jaloistaan, eli ratsastajan on huolehdittava vauhti ja askeleet oikeiksi, jotta puomit pysyisivät kannattimillaan.
Pohjimmiltaan Namo on kuitenkin erittäin seurallinen ja utelias suomenhevonen, joka lähimpiä ihmisiään saattaa piristää (tai raivostuttaa) pienillä kepposilla hoitotoimenpiteiden ohessa. Pidä siis hanskat, pipot ja muut pikkutavarat pois mustan tamman läheltä, voi olla, että ne löytyvät myöhemmin karsinan purujen seasta! Mitä kauemmin jaksat kihnuttaa Namoa kumisualla, sitä tyytyväisempi tamma tuntuu olevan. Namolle ei tunnu olevan ongelma tallin hälinä, eikä toisaalta myöskään yksinolot eli sikälikin hyvin mukava hevonen käsitellä.
Namo on ratsuna melko tyypillinen suomenhevonen. Se ei aiheuta mitään hirmuista wau-kuoroa kentän laidalla, eikä kyllä selkäänkään, mutta on sellainen perusvarma vähän kaiken suhteen - paitsi laukassa, silloin tämä ehkä hieman mitäänsanomatonkin mustuainen loksauttaa jokaisen leuan maahan saakka. Suomenhevoselle tyypilliseen tapaan Namo voi olla kädelle raskas, mutta pohjimmiltaan se on myös melko herkkä ja vetää aika varmasti sitä kovemmin, mitä kovempaa kättä ratsastaja itse käyttää. Hypätessä Namo on sellainen perushyvä; ylittää esteet tavalla tai toisella. Se ei ole mitenkään hirmuisen tarkka jaloistaan, eli ratsastajan on huolehdittava vauhti ja askeleet oikeiksi, jotta puomit pysyisivät kannattimillaan.
Isälinja: Helmen Hyacinthus - Osan Jarru
Emälinja: Korpihovin Neria - Narietta
Emälinja: Korpihovin Neria - Narietta
|
|
sh-o/t. varsan nimi (s. 00.00.0000, e. emän nimi)
KERJ (porrastetut + 0 cup-sijoitusta)
Ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. |
Ei saavutuksia
ERJ (0 sijoitusta + 0 cup-sijoitusta)
02.11.2023 - ERJ - Evenstar Sporthorses - 80cm - 2/30 Rate My Pony: 2 Star Prospect (942 / 1900 p.)
|
28.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevostammat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Yhdeksän tamman porukka lähtivät kohti Vitikaria viikko orien jälkeen. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevostammat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Yhdeksän tamman porukka lähtivät kohti Vitikaria viikko orien jälkeen. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!