virtuaalihevonen // a sim-game horse
Sotamaalauksen Ilmestyskirja
KTK-III
Kuva: Vapaasti by AK
|
|
Metso on hyvin pitkälti kuin kopio isästään. Musta kookas ori on pomminvarma hevonen, jonka kanssa voi tehdä periaatteessa mitä tahansa pelkäämättä sen tekevän mitään typerää. Se on oriksi poikkeuksellisen hyväkäytöksinen ja luonteensa puolesta olisi täydellisin mahdollinen hevonen ratsastuskouluun opetusmestariksi.
Lehmänhermoinen Metso seisoo hievahtamatta paikallaan hoitotilanteessa ja mikäli paikalla on lapsia, niin tuntuu siltä, että Metso identifioituu enemmän patsaaksi kuin uljaaksi orihevoseksi. Yleensä se nuokkuu käytävällä, vaikka tallissa olisi minkälainen hulabaloo ympärillä. Joko mainitsin jo mustan orin lehmänhermoista? Kengittäjää ja eläinlääkäriäkin se tervehtii kevyesti turvallaan pukkaamalla, eikä tunnu olevan millänsäkään mistään toimenpiteistä.
Selästä käsin Metso jatkaa samaa toimivaa linjaansa. Sillä on kyllä jotakin pientä itsepäisyyttä, jolla se näyttää ratsastajalleen, että asiat voisi tehdä myös toisella tavalla. Se ilmoittaa myös helposti ratsastajansa virheistä, ei niinkään niin sanotusti "possuilemalla" vaan puksuttamalla tasaisen varmasti eteenpäin toteuttamatta kuitenkaan ratsastajansa pyyntöjä, ellei ratsastaja pyydä niitä juuri eikä melkein oikein. Metso onkin superherkkä kaveri ja vaatii täsmällisyyttä apujen antoon. Sen askellajit eivät ole mitenkään superlaadukkaat eli niiden voimalla ei kouluradoilla pärjätä, eikä ori mikään esteratojenkaan kirkkain tähti ole. Sillä on suomenhevosen perushyvä tekniikka, sillä on ihan kivasti ketteryyttä ja kestävyyttäkin löytyy. Semmoinen perushyvä suomipolle, sanoisinko.
Lehmänhermoinen Metso seisoo hievahtamatta paikallaan hoitotilanteessa ja mikäli paikalla on lapsia, niin tuntuu siltä, että Metso identifioituu enemmän patsaaksi kuin uljaaksi orihevoseksi. Yleensä se nuokkuu käytävällä, vaikka tallissa olisi minkälainen hulabaloo ympärillä. Joko mainitsin jo mustan orin lehmänhermoista? Kengittäjää ja eläinlääkäriäkin se tervehtii kevyesti turvallaan pukkaamalla, eikä tunnu olevan millänsäkään mistään toimenpiteistä.
Selästä käsin Metso jatkaa samaa toimivaa linjaansa. Sillä on kyllä jotakin pientä itsepäisyyttä, jolla se näyttää ratsastajalleen, että asiat voisi tehdä myös toisella tavalla. Se ilmoittaa myös helposti ratsastajansa virheistä, ei niinkään niin sanotusti "possuilemalla" vaan puksuttamalla tasaisen varmasti eteenpäin toteuttamatta kuitenkaan ratsastajansa pyyntöjä, ellei ratsastaja pyydä niitä juuri eikä melkein oikein. Metso onkin superherkkä kaveri ja vaatii täsmällisyyttä apujen antoon. Sen askellajit eivät ole mitenkään superlaadukkaat eli niiden voimalla ei kouluradoilla pärjätä, eikä ori mikään esteratojenkaan kirkkain tähti ole. Sillä on suomenhevosen perushyvä tekniikka, sillä on ihan kivasti ketteryyttä ja kestävyyttäkin löytyy. Semmoinen perushyvä suomipolle, sanoisinko.
Isälinja: Musta raamattu
Emälinja: Sielunlintu
Emälinja: Sielunlintu
|
|
rotu-skp. varsan nimi (s. 00.00.0000, e. emän nimi)
KERJ (porrastetut + 0 cup-sijoitusta)
Metso kilpailee porrastetuissa, ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. |
Kantakirjattu suomenhevoskantakirjaan III-palkinnolla (67p, 7/21).
Matkaratsastus (0p)
Rate My Pony: 3 Star Prospect (1058 / 1900 p.)
|
15.06.2021, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Mun ei pitänyt ottaa yhtäkään uutta hevosta, etenkin kun tämän kevään kasvattejakin oli vielä myymättä ja aikaisempia hevosiakin pitäisi vielä varsottaa. Mutta noin vain päädyin katsomaan kahden tallinpitäjän hevosmyyntejä: Suomen Lapissa suomenhevosia kasvattavan Sannin sekä Italian Sisiliassa hevossiittolaa pyörittävän Nikkin. Jokin vain veti puoleensa näissä ilmoituksissa ja lopulta tein kummallekin tarjoukset kahdesta hevosesta; Lapista lähtisi mukaan isot suomenhevoset, ruunikko tamma Sotamaalauksen Joutsenrutto ja musta ori Sotamaalauksen Ilmestyskirja, kun taas Sisiliasta Ruotsiin matkaisi perlino connemaratamma Sierra Rosegold ja ruunivoikko englannintäysiveriori Razor's Edge xx. Haiskahtaa värishoppailulta, tiedän.
Metsosta en oikein osannut odottaa mitään. Siitä ei oikein oltu kerrottu mitään myynti-ilmoituksessa, vain perustiedot, arvioitu aikuisiän koulutustaso ja suku totta kai. Ori oli vasta parivuotias, joten pääsisin itse ratsastamaan siitä omanlaiseni. Metson isä oli hieman harvinaisemman, hopeanmustan, värinen ori Musta raamattu ja emä kaunis raudikko Sielunlintu. Jospa Metsosta kasvaisi vähintään yhtä hieno, kuin vanhemmistaan!
21.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Mun ei pitänyt ottaa yhtäkään uutta hevosta, etenkin kun tämän kevään kasvattejakin oli vielä myymättä ja aikaisempia hevosiakin pitäisi vielä varsottaa. Mutta noin vain päädyin katsomaan kahden tallinpitäjän hevosmyyntejä: Suomen Lapissa suomenhevosia kasvattavan Sannin sekä Italian Sisiliassa hevossiittolaa pyörittävän Nikkin. Jokin vain veti puoleensa näissä ilmoituksissa ja lopulta tein kummallekin tarjoukset kahdesta hevosesta; Lapista lähtisi mukaan isot suomenhevoset, ruunikko tamma Sotamaalauksen Joutsenrutto ja musta ori Sotamaalauksen Ilmestyskirja, kun taas Sisiliasta Ruotsiin matkaisi perlino connemaratamma Sierra Rosegold ja ruunivoikko englannintäysiveriori Razor's Edge xx. Haiskahtaa värishoppailulta, tiedän.
Metsosta en oikein osannut odottaa mitään. Siitä ei oikein oltu kerrottu mitään myynti-ilmoituksessa, vain perustiedot, arvioitu aikuisiän koulutustaso ja suku totta kai. Ori oli vasta parivuotias, joten pääsisin itse ratsastamaan siitä omanlaiseni. Metson isä oli hieman harvinaisemman, hopeanmustan, värinen ori Musta raamattu ja emä kaunis raudikko Sielunlintu. Jospa Metsosta kasvaisi vähintään yhtä hieno, kuin vanhemmistaan!
21.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!