virtuaalihevonen // a sim-game horse
Pääkallokehrääjä
ei meriittejä
Kuva: VV / Vapaasti
|
|
Pääkallokehrääjä, eli tutummin pelkkä Kallo, on kovapäinen, mutta tarvittaessa oikeastaan ihan mukava ori. Ensisilmäyksellä tätä tummaa oria ehkä mieluummin välttelisi, kun se korvat luimussa tuijottelee karsinan perältä, mutta kunhan karsinaan taikka tarhaan vain reippaasti astuu, uskaltaa Kallokin saapua hoidettavaksi. Ori toimii pitkälti ihmisiä peilaten, joten hyvä mieli merkitsee hyvää ponia! Taluttaessa hieman hidas ja laahusteleva, muttei ainakaan yritä rynniä suoraan ylitse.
Hoidettaessa Kallo on hieman levoton ja ori tylsistyy todella herkästi. Sillä on tapana ruveta rymyämään karsinaansa kun tylsyys iskee, oria kun ei voi sitoa pahan vetopaniikin vuoksi. Kunhan hoitotoimenpiteet saadaan läpi nopeasti, on ori tyytyväinen ja se malttaa odottaa varustustakin rennosti. Jaloistaan Kallo on todella herkkä, etenkin takajaloistaan. Se uhkaa potkia ja purra, mutta oikeastaan se vaatii vain napakan hoitajan, joka ei anna orin repiä jalkojaan pois käsistään. Kengitys ei suju ollenkaan ilman rauhoitusta, onhan se kieltämättä rennompi tapaus vähän huumattuna.
Sileällä Pääkallokehrääjä on hieman kömpelö ja se tuppaa tylsistymään nopeasti, ja sen erikoisosaamista ovatkin esteet niin kentällä kuin maastossa. Jostain syystä luulisi, että kompura toimisi paremmin sileällä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kallolla on mieletön vauhti ja hyppytyyli, eikä se mitenkään erityisen herkkäkään ole. Eihän se kamalasti tykkää jos ratsastaja vain matkustaa mukana, mutta onneksi ori ei myöskään pahemmin ota siitä nokkiinsa. Ori on kyllä enemmänkin tarkka siitä, kuinka jalkoja käytetään ratsastaessa. Pienet pohjeavut ori sietää kyllä, mutta potkiminen ja pohkeilla puristaminen saa Kallon hermostumaan, jolloin ori lakkaa työskentelemisen kokonaan. Kallo on kuitenkin varma ja tasainen hyppääjä, joka ei pelkää yhtään mitään ja kääntyy mistä tahansa sulavasti ja tasapainoisesti niin kentällä kuin vaikka keskellä metsääkin.
Sileällä tosiaan hieman kömpelö niin liikkeissään kuin ajatuksissaan, ja Kallo vaatii erityisen paljon tukea ratsastajaltaan. Ori on kuitenkin tasainen ja mukava, vaikka jokseenkin hidas ja epävarma jalkojensa suhteen – hakeutuu kuitenkin kauniisti peräänantoon ja kantaa itsensä upeasti, vaikka sen kanssa tehtäisiinkin todella helppoja tehtäviä.
© Aino H.
Hoidettaessa Kallo on hieman levoton ja ori tylsistyy todella herkästi. Sillä on tapana ruveta rymyämään karsinaansa kun tylsyys iskee, oria kun ei voi sitoa pahan vetopaniikin vuoksi. Kunhan hoitotoimenpiteet saadaan läpi nopeasti, on ori tyytyväinen ja se malttaa odottaa varustustakin rennosti. Jaloistaan Kallo on todella herkkä, etenkin takajaloistaan. Se uhkaa potkia ja purra, mutta oikeastaan se vaatii vain napakan hoitajan, joka ei anna orin repiä jalkojaan pois käsistään. Kengitys ei suju ollenkaan ilman rauhoitusta, onhan se kieltämättä rennompi tapaus vähän huumattuna.
Sileällä Pääkallokehrääjä on hieman kömpelö ja se tuppaa tylsistymään nopeasti, ja sen erikoisosaamista ovatkin esteet niin kentällä kuin maastossa. Jostain syystä luulisi, että kompura toimisi paremmin sileällä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kallolla on mieletön vauhti ja hyppytyyli, eikä se mitenkään erityisen herkkäkään ole. Eihän se kamalasti tykkää jos ratsastaja vain matkustaa mukana, mutta onneksi ori ei myöskään pahemmin ota siitä nokkiinsa. Ori on kyllä enemmänkin tarkka siitä, kuinka jalkoja käytetään ratsastaessa. Pienet pohjeavut ori sietää kyllä, mutta potkiminen ja pohkeilla puristaminen saa Kallon hermostumaan, jolloin ori lakkaa työskentelemisen kokonaan. Kallo on kuitenkin varma ja tasainen hyppääjä, joka ei pelkää yhtään mitään ja kääntyy mistä tahansa sulavasti ja tasapainoisesti niin kentällä kuin vaikka keskellä metsääkin.
Sileällä tosiaan hieman kömpelö niin liikkeissään kuin ajatuksissaan, ja Kallo vaatii erityisen paljon tukea ratsastajaltaan. Ori on kuitenkin tasainen ja mukava, vaikka jokseenkin hidas ja epävarma jalkojensa suhteen – hakeutuu kuitenkin kauniisti peräänantoon ja kantaa itsensä upeasti, vaikka sen kanssa tehtäisiinkin todella helppoja tehtäviä.
© Aino H.
Isälinja: evm
Emälinja: evm
Emälinja: evm
i. Teräsleijona sh, tprt, 160cm |
|
e. Kuolemanspiraali sh, rn, 160cm |
|
Sukuselvitys tulee tähän
rotu-skp. varsan nimi (s. 00.00.0000, e. emän nimi)
KERJ (porrastetut + 0 cup-sijoitusta)
Kilpailee porrastetuissa kentässä, ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. |
Rate My Pony: 2 Star Prospect (875 / 1900 p.)
|
21.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevospojat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Kolmentoista orin porukka sai luvan olla ensimmäiset Vitikarin asukkaat. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!