virtuaalihevonen // a sim-game horse
Kaihon Jäkäjäkä
KTK-II KEV-II
|
Jos kaipaat elämääsi uusia haasteita, niin tässäpä sinulle yksi! Jäkäjäkä on nimittäin luonteeltaan ihka aito poni, jolla riittää vauhtia vaikka muille jakaa. Oikein näppärä monitoimiheppa, joka tosin kyllästyy melko nopeasti samojen tehtävien junnaamiseen. Sen lisäksi se on pahuksen älykäs, mutta osaa näyttää ihan mielettömän viattomalta. Muista tarkistaa kaksi kertaa karsinan lukon pitävyys, kun jätät tämän valvomatta karsinaan.
- kasvattaja
- kasvattaja
Käki on vähän sellainen oman tiensä kulkija, joka ei niinkään välitä muiden seurasta. Se tuntuu viihtyvän kaikista parhaiten yksin ja monesti tamman asenne ihmis- ja hevoskontakteihin tuntuu olevankin perheeseensä kyllästyneen keskaria näyttävän teinin luokkaa. Jos se saisi itse päättää, se varmastikin elelesi yksin jossakin Lapin erämaakämpässä, kaukana kaikesta - ja kaikista. Käki on myös meidän oma pieni Houdini, joka tuntuu saavan oven kuin oven auki eli pikkutamman kanssa kannattaa olla hyvinkin tarkkana. Menoa ja meininkiä, kaikista mieluiten yksin omassa rauhassa - se tuntuu olevan Käen motto.
Kuten voi arvata, ei Käki juuri arvosta hoitotuokioita. Tamma näyttää aina kovin tympääntyneeltä ja siltä, että olisi mielummin missä tahansa muualla kuin juuri siinä tilanteessa. Helposti tylsistyvänä tyyppinä Käki alkaakin monesti viihdyttämään itse itseään ja monesti on esimerkiksi kaviokoukku kadonnut teille tietämättömille Käen viihdyttäessä itseään harjakassin sisällöllä. Ei Käki hoitajalleen mitään tee ja onkin sen puoleen helppo käsiteltävä, kunhan vain näyttää hapanta naamaa kun hänen rauhaansa on jälleen kerran häiritty.
Ratsuna Käki on melko herkkis. Se vetää palkokasvin sieraimeensa todella nopeasti, jos ratsastaja antaa avut liian voimakkaasti, mutta myös liian hentoisista avuista tamma antaa välitöntä palautetta. Käki opettaa kyllä selkeiden apujen antamisesta oikeastaan kaiken mahdollisen eli sikäli tamma on täydellinen opetusmestari. Ratsastajan kannattaa myös vähän jatkuvalla syötöllä keksiä jotakin uutta tekemistä pienen punaisen pään menoksi, sillä Käki tylsistyy todella nopeasti. Tylsistyessään tamma saattaa alkaa näkemään esimerkiksi omia pikkuisia mörköjään maneesin nurkissa ja alkaa kyttäilemään niitä.
Laukka ei ole Käen vahvuuksia, vaan on melkoista räpellystä. Ratsastajan on siis muistettava riittävä tuki, etenkin kaarteissa. Tämä tuo omaa haastettaan myös hyppäämiseen, vaikkakin Käen hyppytekniikka on suomenhevoseksi mukavan laadukas. Nopeuttakin tammasta löytyy ja pieni koko tuo tietynlaista ketteryyttä. Erikoisemmat esteet saavat Käen helposti epävarmaksi, joten ratsastajan on itse oltava napakka eikä saisi miettiä erikoisempaa estettä ja sen mahdollista pelottavuutta liikaa.
Kuten voi arvata, ei Käki juuri arvosta hoitotuokioita. Tamma näyttää aina kovin tympääntyneeltä ja siltä, että olisi mielummin missä tahansa muualla kuin juuri siinä tilanteessa. Helposti tylsistyvänä tyyppinä Käki alkaakin monesti viihdyttämään itse itseään ja monesti on esimerkiksi kaviokoukku kadonnut teille tietämättömille Käen viihdyttäessä itseään harjakassin sisällöllä. Ei Käki hoitajalleen mitään tee ja onkin sen puoleen helppo käsiteltävä, kunhan vain näyttää hapanta naamaa kun hänen rauhaansa on jälleen kerran häiritty.
Ratsuna Käki on melko herkkis. Se vetää palkokasvin sieraimeensa todella nopeasti, jos ratsastaja antaa avut liian voimakkaasti, mutta myös liian hentoisista avuista tamma antaa välitöntä palautetta. Käki opettaa kyllä selkeiden apujen antamisesta oikeastaan kaiken mahdollisen eli sikäli tamma on täydellinen opetusmestari. Ratsastajan kannattaa myös vähän jatkuvalla syötöllä keksiä jotakin uutta tekemistä pienen punaisen pään menoksi, sillä Käki tylsistyy todella nopeasti. Tylsistyessään tamma saattaa alkaa näkemään esimerkiksi omia pikkuisia mörköjään maneesin nurkissa ja alkaa kyttäilemään niitä.
Laukka ei ole Käen vahvuuksia, vaan on melkoista räpellystä. Ratsastajan on siis muistettava riittävä tuki, etenkin kaarteissa. Tämä tuo omaa haastettaan myös hyppäämiseen, vaikkakin Käen hyppytekniikka on suomenhevoseksi mukavan laadukas. Nopeuttakin tammasta löytyy ja pieni koko tuo tietynlaista ketteryyttä. Erikoisemmat esteet saavat Käen helposti epävarmaksi, joten ratsastajan on itse oltava napakka eikä saisi miettiä erikoisempaa estettä ja sen mahdollista pelottavuutta liikaa.
Isälinja: Lällällää - Nönnönnöö
Emälinja: Kaipasitko Minua - Suruvirsi
Emälinja: Kaipasitko Minua - Suruvirsi
|
|
sh-o/t. varsan nimi (s. 00.00.0000, e. emän nimi)
KERJ (porrastetut + 2 cup-sijoitusta)
Ajantasaisen pistetilanteen löydät rekisterisivulta. 31.05.2021 - KERJ Cup - Haltiasalo - helppo - 9/81 31.10.2023 - KERJ Cup - Bråvalla Stall - helppo - 4/72 |
Kantakirjattu suomenhevoskantakirjaan II-palkinnolla (72p, 7/21).
Palkittu 3 vuotiaana kenttävarsojen laatuarvostelussa II-palkinnolla (7 + 9 + 5 + 4 + 1 + 3 = 29p, 3/21). Rate My Pony: 2 Star Prospect (882 / 1900 p.)
|
05.02.2021, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Jännitin tavallista paljon normaalia kilpailu- tai laatuarvostelutilaisuutta enemmän. En ymmärtänyt miksi, koska mielestäni ikäryhmäkilpailut, tai ainakaan osakilpailut, eivät olleet niin merkittäviä kuin vaikkapa ne laatuarvostelut. Mutta silti jännitin tulevaa päivää normaalia enemmän lastatessani loistoonsa puunatun Käen traileriin. Tamma oli ainut ikäluokkakilpailuihin oikeutettu suomenhevonen tallissa, joten pääsimme lähtemään pikkutamman kanssa aivan kahdestaan liikenteeseen. Sekin tietysti toi oman jännitysmomenttinsa mukaan.
Kilpailupaikalla oli jo kunnon vilinä saapuessamme paikalle. Kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa ja tekemässä muut vaadittavat paperityöt, ennen kuin lähdin laittamaan Käkeä esityskuntoon. Ensimmäisenä oli vuorossa rakennearvostelu. Minulla oli tavallaan kovat odotukset Käen rakennearvostelun suhteen, olihan sen molemmat vanhemmat kantakirjattuja, isä vielä ensimmäisellä palkinnolla. Rakenteestaan Käki saikin mukavan II-palkinnon, johon olin täysin tyytyväinen. I-palkintoja ei jaettu muutenkaan kuin neljälle hevoselle ja todella moni jäi myös ilman palkintoa, joten olin erittäin tyytyväinen.
Seuraavana oli vuorossa askellajikoe, jossa oli tarkoituksena vain esittää askellajit ja arvioida hevosen ratsastettavuus. Tämän kokeen Käki pisti aivan leikiksi, mutta se oli aivan odotettavissa. Tamma ei ole mikään liikeihme, emmekä ole muutenkaan kiertäneet juuri vieraissa paikoissa, joten koe saattoi mennä jännityksen piikkiin. Sijoitus oli lopulta 18. tässä kokeessa. Irtohypytykseen Käki kuitenkin paransi, ja paljon. Hypytyksessä oikein näki tamman palon esteitä kohtaan: yksikään puomi ei kolahtanut ja rautias oikein imi esteelle. Tuomarit arvostelivatkin tamman ikäluokkansa parhaaksi estehevoseksi tässä osakilpailussa! Olin jo siinä vaiheessa pakahtua onnesta, parhaan estehevosen titteli olisi ollut aivan riittävä, mutta isoin jymypaukku oli vasta tulossa. Kaikkien osioiden yhteispisteiden perusteella Käki oli tasapisteillä 19 ikäluokkansa kärjessä erään ison orin kanssa. Mutta koska ori oli ollut askellajikokeen voiton jälkeen luokan häntäpäässä irtohypytyksessä, riitti Käen sijoitukset koko ikäryhmän osakilpailun voittoon! Olin aivan äimistynyt tuomareiden asetellessa ison sinivalkoisen ruusukkeen pikkutammani suitsiin. Komean ruusukkeen lisäksi matkaan lähti jatkopaikat sekä estefinaaliin, että ikäryhmän parhaan valintaan loppuvuodelle. Tästä on hyvä jatkaa tämän tamman kanssa!
28.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevostammat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Yhdeksän tamman porukka lähtivät kohti Vitikaria viikko orien jälkeen. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!
Jännitin tavallista paljon normaalia kilpailu- tai laatuarvostelutilaisuutta enemmän. En ymmärtänyt miksi, koska mielestäni ikäryhmäkilpailut, tai ainakaan osakilpailut, eivät olleet niin merkittäviä kuin vaikkapa ne laatuarvostelut. Mutta silti jännitin tulevaa päivää normaalia enemmän lastatessani loistoonsa puunatun Käen traileriin. Tamma oli ainut ikäluokkakilpailuihin oikeutettu suomenhevonen tallissa, joten pääsimme lähtemään pikkutamman kanssa aivan kahdestaan liikenteeseen. Sekin tietysti toi oman jännitysmomenttinsa mukaan.
Kilpailupaikalla oli jo kunnon vilinä saapuessamme paikalle. Kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa ja tekemässä muut vaadittavat paperityöt, ennen kuin lähdin laittamaan Käkeä esityskuntoon. Ensimmäisenä oli vuorossa rakennearvostelu. Minulla oli tavallaan kovat odotukset Käen rakennearvostelun suhteen, olihan sen molemmat vanhemmat kantakirjattuja, isä vielä ensimmäisellä palkinnolla. Rakenteestaan Käki saikin mukavan II-palkinnon, johon olin täysin tyytyväinen. I-palkintoja ei jaettu muutenkaan kuin neljälle hevoselle ja todella moni jäi myös ilman palkintoa, joten olin erittäin tyytyväinen.
Seuraavana oli vuorossa askellajikoe, jossa oli tarkoituksena vain esittää askellajit ja arvioida hevosen ratsastettavuus. Tämän kokeen Käki pisti aivan leikiksi, mutta se oli aivan odotettavissa. Tamma ei ole mikään liikeihme, emmekä ole muutenkaan kiertäneet juuri vieraissa paikoissa, joten koe saattoi mennä jännityksen piikkiin. Sijoitus oli lopulta 18. tässä kokeessa. Irtohypytykseen Käki kuitenkin paransi, ja paljon. Hypytyksessä oikein näki tamman palon esteitä kohtaan: yksikään puomi ei kolahtanut ja rautias oikein imi esteelle. Tuomarit arvostelivatkin tamman ikäluokkansa parhaaksi estehevoseksi tässä osakilpailussa! Olin jo siinä vaiheessa pakahtua onnesta, parhaan estehevosen titteli olisi ollut aivan riittävä, mutta isoin jymypaukku oli vasta tulossa. Kaikkien osioiden yhteispisteiden perusteella Käki oli tasapisteillä 19 ikäluokkansa kärjessä erään ison orin kanssa. Mutta koska ori oli ollut askellajikokeen voiton jälkeen luokan häntäpäässä irtohypytyksessä, riitti Käen sijoitukset koko ikäryhmän osakilpailun voittoon! Olin aivan äimistynyt tuomareiden asetellessa ison sinivalkoisen ruusukkeen pikkutammani suitsiin. Komean ruusukkeen lisäksi matkaan lähti jatkopaikat sekä estefinaaliin, että ikäryhmän parhaan valintaan loppuvuodelle. Tästä on hyvä jatkaa tämän tamman kanssa!
28.09.2023, päiväkirjamerkintä / kirjoittaja Milja H.
Vihdoin koitti se kaunis päivä, kun suomenhevostammat lastattiin Vänersborgissa hevosautoihin ja suunnaksi otettiin Suomi ja tarkemmin sanottuna Oulunsalo. Yhdeksän tamman porukka lähtivät kohti Vitikaria viikko orien jälkeen. Tallin kunnostus oli ottanut hieman enemmän aikaa (ja rahaa...) kuin olin alunperin kaavaillut, mutta vihdoin pitkän odotuksen jälkeen saadaan suomipollet takaisin kotosuomeen. Matka oli pitkä, peräti vuorokauden mittainen, mutta onneksi merimatka Tukholmasta Turkuun katkaisi meidän ajoa ja saimme levähtää. Hevoset taas pääsivät jaloittelemaan sekä ennen laivamatkaa, että heti Turussa tuttavani tallialueella, jonka jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti Oulunsaloa. Ei varmasti tule minkäänlaisena yllätyksenä, että sekä hevoset että matkalla olleet ihmiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä päästessään lepäämään Vitikariin. Uusi elämä Suomessa sai nyt luvan alkaa!